Muistoja

Tullessani kotiin pöydältä löytyi iso lasivaasi täynnä hiirenkorvilla olevia koivunoksia. Ensimmäinen konkreettinen todiste kevään saapumisesta.

Samalla pöydällä, tietokoneeni vieressä oli kello. Vanha, ullakolta tuoksuva kultakello. Hetken ihmeteltyäni tajusin kellon alkuperän - 17 vuotta sitten kuolleen isoäitini kello. Pappani kuoltua vuosi sitten isäni oli eilen siivoamassa papan asuntoa ja toi sieltä mukanaan hieman tavaraa. Vanhoja valokuvia, papan viimeiseen asti lompakossaan kantama kuva ja kello minulle. En ehtinyt koskaan nähdä isoäitiäni, mutta se todella tuoksuu muistoille. Se on pysähtynyt 17 vuotta sitten, 15. päivä maaliskuuta 1994.

Viettäkää kiva päivä ja iloitkaa isovanhemmistanne tai heidän muistostaan.