Kesä

Heräsin tänään siihen, että ilmassa leijaili ensi kertaa tänä kesänä syksyn tuoksu. Etsiessäni villapaitaa ulos lähtiessäni ymmärsin, että kesä alkaa olla hiljalleen ohi ja illat alkavat pimetä.

Ajattelin kirjoittaa kesästäni. Se on ollut samalla ihanin ja samalla synkin kesä, minkä olen koskaan elänyt. Olen surrut ystävääni, nähnyt mielettömän tärkeän ihmisen ensi kertaa, käynyt huvipuistoissa, nauttinut upeista ilmoista, valokuvannut, haaveillut, potenut matka- ja koirakuumetta, suunnistanut, yleisurheillut ja lenkkeillyt. Lisäksi olen seuraillut lähietäisyydeltä peuraperheen elämää ja nähnyt 3 pienen bambin kasvavan.

Olen myös koittanut valmistautua henkisesti 8 päivän päästä koittavaan lukion aloitukseen. Vaikka osa kirjoista on hankittu ja kaikki alkaa olla selvillä, tunnen pakottavaa tarvetta varmistella aikatauluja ja kysellä lukiokokemuksia kaikilta joilla niitä on. Toivon todella, että tämä jännitys helpottuu ensimmäisen lukiopäivän jälkeen. Toivon myös, että luen tätä tekstiä 3 vuoden päästä hengissä pitkän matematiikan jäljiltä.

Alan jo nyt ikävöidä kesää, vaikkei se ole vielä edes loppunut kunnolla. Alkaessani miettiä tunnelmallista syyssadetta, syksyn huumaavaa tuoksua ja kynttilöiden polttoa, ajatus edessä häämöttävästä pimeydestä ei tunnu ylitsepääsemättömältä.







Viettäkää kiva päivä.